Leni se jaksaa nauttia olostaan ja eväkään ei värähdä vaikka vähän tyynyt kaatuu pyllyn alta

Kolmen kopla:

Tästä en  liikahda vaikka kuinka tuo pieni mies tuijottaa. Kitta taas ei pääse liikkeelle, kun sen päällä istutaan.

Tässä vaiheessa Kitta olisi jo lähdössä, mutta ei pääse, kun sen niskamakkara on kovassa puristuksessa. Meidän tuijotuskilpailu jatkuu. Arvatkaa kuka voitti? Vihje; hävinnyt alkoi itkemään.

Ollaan päästy paljon lenkkeilemään juosten, kun Jeren kummitätsä kaupungista tulee kyläilemään tänne maalle. (Mamma ja Ukko kun ei jaksa juosta) Me kuullaan sen auton ääni jo pitkältä ja silloin alamme huutamaan jo kovasti portilla.

Kyllä se kittakin osaa rennosti ottaa, näin meillä vieraita kohdellaan

Minulla eli Lenillä on ollut etuoikeus lähteä Mamman ja Jeren mukaan aamulla  postia hakemaan, siellä on niin ihania tuoksuja.

Huijaan Mammaa että muka kukkia haistelen, mutta olen huomannut että muutama jänis majailee tuossa meidän lähipellolla

 En ole vielä Mammalle kertonut niistä.

Yksi päivä en enää jaksanut katsella niitä tieltä, vaan ampaisin perään. Mamma huusi aika lujaa kun lähdin, liekö kannustanut, vaikka tiesin ettei olisi nyt saanut mennä, menin silti... Ja kun ajoin ne tarpeeksi kauas tulin pois, mutta tarkistin vielä etteivät ne vaan seuraa meitä

Voin sanoa että pikkaisen tuli tuolla lenkillä hiki... joten menin nukkumaan...ainakin siihen asti, kun joku veti minua korvasta...

Ei sitten muuta asiaa enää...Moikka